Se toinen Nils

Mitä tähän nyt enää sanomaan. Koitin kirjoittaa tästä Frahmin herrasta sanan jos toisenkin ja päädyin pyyhkimään kaiken. Ei tähän sanat riitä kuvaamaan meikä mandoliinin harmistusta, että silloin naperona pianotunneilla ne rytmikapulat kiinnosti pianoa enemmän. Johtopäätös: aloita ensi vuonna ne pianotunnit. 

Paluu juurille, tuli ikävä, tylsää ja mitä näitä muita nyt on

Image

 

Voisin varmaan aloittaa tämän postauksen näin ’tovin’ hiljaiselon (onko se ensinnäkin hiljaiselo vaiko hiljais_elo?) pyytelemällä anteeksi hiljaisuutta ja vedota työkiireisiin, sosiaaliseen elämään ja sen sellaiseen kiireiseen elämään. Mutta laitetaan nyt kuitenkin faktat tiskiin niille, jotka sitä eivät taatusti osaa edes kaivata. On ollut niin työkiireitä, 90% niistä kuitenkin pitkälti itse keksittyjä sellaisia, kuin myös sitä sosiaalista elämää ja näiden kahden välillä tasapainoilua. Ja ai niin hankinhan mä kissanpennunkin! Joten siinä olkoon minun kootut selitykseni ja jatketaan nyt sitten eteenpäin. 

Nyt se sitten kuitenkin iski. Ikävä nimittäin. Ikävä sitä, että pääsee käyttämään blogissa aikaisemmin käytettyjä ilmaisuja kuten: ’mansikoita korville’, ’mansikoita korvissa’, ’myöhäinen musiikkilöytö’ ja sekä sitten varmaan se parhain ’sydämen hymyilyttäjä’?? Tiedä sitten oliko noiden taustalla Jyväskylässä eletty näillä näkymin mansikoitten täyteinen hattaraelämä vaiko joku muu. 

Olkoon tämä nyt se ”uusi alku” ja ”puhdas pöytä” mistä on hyvä aloittaa ja hyvä jatkaa. Joten jos siellä joku tätä lukee niin tervetuloa Top Five Recordsiin ja toivottavasti täältä löytyy niitä ’mansikoita korville’ tai ehkä ’myöhäisiä musiikkilöytöjä’! 

Perus renkutus

 

Silloin kun Frank Carter vetäytyi Gallowsista keskittyäkseen uuteen bändiinsä Pure Loveen Gallows lähti nousukiitoon ylöspäin uuden laulajansa Wade MacNeilin kanssa. Gallowsiin tuli uutta sävyä ja entistä agressiivisempaa ja energisempää otetta vaikkakin vain 40 sekunnin mittaisen True Colours-biisin verran. Mutta mites sitten se Pure Love?

Pure Lovea kohtaan mulla oli suuria odotuksia, koska bändi piti visusti nauhoitetun materiaalin itsellään eikä teasereita pahemmin jaettu. Koska kyseessä oli kuitenkin ’se’ Frank Carter, jonka kanssa toivoin joskus päätyväni naimisiin niin uskoin, että ei se Pure Love aivan paska voi olla. Kunnes tänään kuulin vihdoin jotain matskua ja näin bändin ensimmäisen musavideon.

Siis mitä helvettiä? Siinä missä Gallows nousi tuhkista True Coloursin kanssa Frank heittäytyi kelkasta ojaan puku päällä. Pure Loven ensikuuntelu jätti silmät suuriksi hämmästyksestä. Mikä onkaan tämä perus rokkirenkutus maustettuna White Stripesin Seven Nation Army-vibaisella musavideolla? Kylmäksi jätti ja pettyneeksi. Joku taisikin tuolla youtubekommenteissa verrata Pure Lovea The Darknessiin ilman sitä falsettilaulua. Voisin melkein yhtyä kommenttiin paitsi, että The Darknessillakin oli enemmän tarjottavaa. Nimittäin ne laulajan villit kiharat sekä se falsetti. Ja ne musavideot.

 

Vantaalle muuttaessa mietin, että mitäs nyt mun synttärijuhlille jatkossa käy. Jyväskylässä kun aina mun synttäriviikonlopuiksi saapui Neste Rallyt mua ilahduttamaan ilotulitteineen, saksalaisia punanenäisiä setäturisteja unohtamatta. Janita ehdotti, että jos mä nyt kuitenkin matkustan sitten jatkossa aina heinäkuun viimeiseksi päiväksi Jyväskylään. No sehän oli tyhmää, en mä niin halunnut tehdä. Onneksi ei nyt tarvitse. Helsingillä on mulle paljonkin tarjottavaa. On niin Brucea kuin nyt myös Kuudennetta Aistia!

 

”Kuudes Aisti 27.-29.7.2012

Uuden ajan Tohtori Paracelsus kirjoitti Lapissa vuonna 1972 seuraavasti: Jotkut alan edustajat ja kokonaiset koulukunnat kutsuvat kaikkia parapsykologisia ilmiöitä nimellä kuudes aisti eli neljäs ulottuvuus (le sixième sens, la quatrième dimension) mutta sillä nimellä voitaisiin kutsua myös yksistään vaistomaista sormenpäätuntumaa menneistä eli retrognostisista, paraika tapahtuvista eli praesens-aistimuksista tai tulevista eli pregnostisista aistimuksista.

Ehkä sinäkin olet kokemut outoja kutinoita ja levottomuuden tunteita tänä keväänä? Ne ovat Kuudes Aisti -festivaaleja koskevia pregnostisia aistimuksia. Ihmislajilla on kuusi laulua, joita hän on laulanut läpi historian kommunikoidakseen ajatuksia ja tunteita. Kuusi laulua tekivät meistä sellaisia kuin olemme. Kuusi laulua mahdollistivat taiteen, tieteen ja koko yhteiskunnan niiden nykyisessä muodossa. Kallion poikki kulkee kuudes linja, joka ei näy kartalla.

Ensi kesänä se näkyy.

Uusi kaupunkifestivaali Kuudes Aisti tuo monipuolisen kattauksen artisteja Helsingin Kallioon heinäkuun viimeiseksi viikonlopuksi. Kuudes Aisti valtaa ravintola Kuudennen linjan sisäpihan, ravintola Siltasen, Stidilän ja Kuvataideakatemian tilat. Tapahtuma esittelee omintakeisimmat kotimaiset ja kansainväliset artistit yli genrerajojen. ”

Ja mitäs siellä sitten esiintykään?

Sellaisia kuten Kurt Vile & Violators, Kim Gordon & Ikue Mori, Ty Segal, Shackleton ja oikeastaan you name it they have it!

Eli peukut tälle!!

Lippuja saa Tiketistä ja nyt on myynnissä early bird-hintaisia lippuja pe-su 59e + toimituskulut. Super!

Mysteeribiisejä sekä Englanti

Hieman päälle viikkoa takaperin  25.pvä sunnuntaina istuttiin Robinin kanssa Royal Albert Hallissa ja odoteltiin Feistiä lavalle M. Wardin jälkeen. Mulla oli soinut tätä kyseistä päivää jo parin päivän verran yksi biisi päässä jonka nimeä tai artistia en saanut millään päähän. No tulikos tämä kyseinen biisi sitten kenties tällä M. Wardin ja Feistin väliajalla? Tuli. Siinä sitten Shazam päälle ja biisiä tunnistamaan. Ei tunnistanut.

Nyt tänään imurointua vältellessä mä päätin laittaa John Talabotin soimaan, koska luukutin sitä Englannissa jos jonkin verran. Ja eikös se kyseinen mysteeri biisi ollut John Talabotia. No selvisipä tämäkin mysteeri vihdoin.

Tosiaan olin Englannissa 1,5 vkoa ja sillä ajalla kerkesin näkemään niin kissoja, kuin myös bändejä. Ceremonyn kahdesti, M. Wardin ja Feistin kerran. Feistin aikana käytiin myös tanssahtelemassa Robinin kanssa Let it die:n tahtiin lavalla.

Elämä Vantaalla on jännittävää tai no ei oikeastaan, mutta se että Helsinki ja levykaupat on vain lähijunamatkan päässä lämmittää sydäntä. Viikonloppuna kun sain vielä kotiin vihdoin Toivon sekä loput mun levyistä.

Ps. Keikkapostaukset on luvassa ja vielä ihan niinku tällä viikolla!

Nyt tähän postaukseen vielä loppuun kuitenkin tämä vaivannut ei-enään-niin-mysteeribiisi.

Sunnuntai, tuo viikonpäivien armoton mörrimöykky

Terveisiä täältä sängyn pohjalta! Taitaa olla yksi näitä luonnonlakeja, että yhden erittäin huipun päivän jälkeen tulee se ei niin mahtava päivä ja tässä ei ole edes darra syyllisenä vaan puhdas mörrimöykky. Viime yön aiheuttama univelka yhdistettynä nälkään sekä siihen, että paras ystävä hilpaisi takaisin Jyväskylään ja yksinäisyys tulla tupsahti ovesta samaan aikaan sisään niin oh my. Onneksi tälläisiä hetkiä ja päiviä varten on musiikki sekä uuden kodin amme.

Tällä kertaa en aio ottaa kylpyhetkeen mukaan leivänpaahdinta vaan läppärin, ja senkin puhtaasti musiikin kuuntelun takia.